Kätyrin osa

Kätyrin osa... pelin suomenkielisestä nimestä keskusteltiin melkoisen kiivaasti vielä kesäkuussa 2004. Ei ole helppoa vangita alkuperäisen viktoriaanista, henkilökohtaista sävyä toisella kielellä. Onneksi Markku osaa asiansa ja tuntee kielen salaiset sokkelot.

My Life with Master on yksinkertaisesti sanottuna herättänyt hämmästystä amerikkalaisten roolipelaajien keskuudessa, ja muullakin kuin nimellään. Tunnelma keskusteluissa, arvosteluissa ja kolumneissa muistuttaa vanhoja harrastajia reaktioista, joita Amber tai Everway herättivät aikanaan; hämmentynyt hiljaisuus, raivostunut suuttumus, salamanomainen välähdys kun löydät jotakin mitä olet etsinyt tietämättäsi. On epäilty, voiko tätä peliä ollenkaan pelata, ja yhä uudelleen epäilyt osoitetaan vääriksi.

On vaikeaa välittää kaikkia niitä tapoja, joilla Kätyrin osa eroaa siitä tavallisesta roolipelistä. Pitää kuitenkin yrittää, sitä vartenhan tässä ollaan. Näillä sivuilla kerrotaan yksityiskohtaisemmin siitä, mitä pelissä tehdään ja mikä siinä sitten on niin hienoa. Oheisista linkeistä löydät keräämäämme luetteloa ulkopuolisista lähteistä, joissa moninaiset tahot roolipeliteollisuuden legendoista (miten olisi Greg Costikyan?) Paul Czegen itsensä kautta aina moninaisiin loppukäyttäjiin asti kertovat pelistä. Lisäksi tarjoamme tietysti omia ajatuksiamme. Noin esimerkiksi itse olen pelannut Kätyrin osaa koko viime kevään Isännän ajan tiimoilta Alter Egossa.

---

Pimeän palvelija, heikkojen herra

Kätyrin osassa pelaajat ottavat kukin roolin pahan ja kieroutuneen Isännän käskyläisinä. Pelinjohtaja pelaa tätä Isäntää, joka on hullu tohtori, muinainen kreivi tai muu elämää suurempi ja kuolemaa pimeämpi olento. Kätyrit kietoutuvat pian Isännän kammoksuttavaan suunnitelmaan ja joutuvat tekemään toinen toistaan hirveämpiä tekoja täyttääkseen mestarinsa tarpeet. Mitään valinnanvaraa heillä ei ole; kuka mistäkin syystä kätyrit ovat Isännän otteessa, ja voivat vain syvällä sydämessään toivoa parempaa huomista.

Kaikki näyttää toivottomalta, mutta onneksi kätyreillä on mahdollisuus pelastukseen. Kun Isäntä tekee parhaansa painaakseen palvelijansa Itseinhon ja Väsymyksen suohon, ponnistelevat nämä itse säilyttääkseen Rakkautensa. Kun peli kääntyy kohti loppuaan voi tämä rakkaus kanssaihmistä kohtaan viimein murtaa Isännän vallan ja pelastaa kätyrin hänen kohtaloltaan.

Luvassa on siis verioopperaa ja draamaa pulp-ajan kirjallisuuden ja elokuvan merkeissä. Pelin rakenne on kuitenkin osoittautunut äärimmäisen joustavaksi, ja sitä onkin käytetty mitä moninaisimpien tarinoiden pelaamiseen. Toki Isäntä voi olla Dracula tai tohtori Frankenstein, mutta entäpäs Batman? Tai Saruman? Kätyrin osan säännöt kuvaavat pohjimmiltaan vääristyneitä ihmissuhteita, eivät mitään tiettyä aikakautta tai maailmaa. Sen että niin pahuus kuin hengen suuruuskin ovat universaaleita uskoo helposti nähtyään Kätyrin osan.

Missä Kauhu ja Järki kohtaavat

Sama abstrakti, kirjallinen lähestymistapa sääntöihin jatkuu hahmojen ulkopuolisen maailman kuvauksessa. Isäntä itse ilmenee vain yhden ominaisuuden, Kauhun, kautta, siinä missä kyläläiset (jota nimeä käytetään Isännän jalkoihin talloutuvista sivuhenkilöistä) kuvastuvat Järki-arvossa. Molemmat arvot valitaan pelin alussa yhteistyössä pelaajien kesken, ja niiden keskinäinen kamppailu heijastuu kaikkeen mitä hahmot yrittävät tehdä elämällään.

Kätyrin osassa pelaajan ja pelinjohtajan tehtäviä jaetaan luovasti uudelleen, ja sääntöjen osuus vallankäyttäjänä nousee uudella tavalla esiin. Jo ennen pelin alkua tarinan yleiset piirteet ovat selvät - säännöt määräävät milloin Isäntä tuhoutuu, ja jättävät vain rajoitetusti vaihtoehtoja pelaajahahmojen kohtaloille. Pelinjohtajalla on itseasiassa vähemmän valtaa tarinan suunnan yli kuin säännöillä, jopa vähemmän kuin pelaajilla, jotka sentään tekevät ratkaisevat päätökset yksityiskohdista.

Pelin säännöt todellakin jättävät jännittävien ja merkittävien yksityiskohtien luomisen pelaajille. Kaikki Kätyrin osan säännöt on suunniteltu vain asettamaan rajoituksia, ei määräämään yksityiskohtia. Sen sijaan että ne sanoisivat "epäonnistut ja putoat kuoppaan", ne sanovat "epäonnistut - mutta miten?" Tarinankerronnan pallo on taas pelissä, eikä kenenkään tarvitse seurata valmista skenaariota.

Hulluus ei tunne sääntöjä

Merkittävä ominaispiirre Kätyrin osassa on kuinka peli kykenee olemaan kiistämättömästi roolipeli ja rikkomaan silti suunnilleen kaikkia perinteitä. Roolipeleissä käytetään noppia? No niin käytetään tässäkin, neljäsivuisia...

Ehkä vähän oleellisempaa on kuitenkin tapa, jolla pelin säännöt rajoittavat ja muovaavat toimintaa. Kätyrin osassa on kierrosrakenne niin kuin lautapelissä ikään, minkä idean voiman se ehkä ensimmäisenä roolipelinä teki selväksi. On vaatinut vuosien kehityksen roolipelien päästä näinkin yksinkertaiseen ajatukseen asti; sen löytämiseksi on pitänyt uhrata kaikki perinteinen ajattelu ajasta ja tilasta roolipelissä, ja palata tapaan jolla kirjallisuus käsittelee niitä. Kätyrin osassa peliä rytmittävät tosiasiassa kirjan luvut tai elokuvan kohtaukset jatkuvan maailmasimulaation sijaan.

Kirjallisuudesta ammentaminen ei jää pelissä kuitenkaan tilan hallintaan, vaan se ulottuu myös varsinaisiin sääntöihin. Kätyrin osan pelaajahahmoilla ei ole juuri lainkaan perinteisiä ominaisuuksia, vaan kaikki kumpuaa näiden henkisestä tilasta, jota peli sitten hallitseekin rautaisella kädellä. Pelaajat tekevät tässä pelissä hahmojensa moraaliset valinnat, mutta se mitä hahmo tuntee, se jää pitkälti sääntöjärjestelmän harteille. Hahmon sisäinen ja ulkoinen tila yhdistyy, kun se joka tuntee olevansa hirviö kykenee kaikkein hirviömäisimpiin suorituksiin.

---

Parasta Kätyrin osassa on kuitenkin se, että se on ensimmäinen todella ja aidosti rajoitettu roolipeli. Sen säännöt ovat yksinkertaiset eivätkä riippuvaiset tulkinnasta, mutta mikä tärkeämpää... yhden pelin Kätyrin osaa pelaa loppuun kahdessa tai kolmessa illassa. Jokainen sessio Kätyrin osaa sisältää enemmän tapahtumia ja kohti huipennusta ryntääviä kohtauksia kuin tyypillinen pitkä kampanja puolessa tusinassa sessiossa.