|
|
|
Eero 2009
Tuote: | Grinding Gear |
Tekijä: | James Edward Raggi IV |
Hinta: | 6.00 € |
Saatavuus: | lopussa |
Perinteinen D&D-seikkailu. Ansavetoinen, kuolettava. Seikkailun metodinen tavoite on korostaa pelaajien omaa huomiokykyä ja suunnitelmallista riskinottoa - hirviöitä ja muita pelimekaniikkaa soveltavia osia on vähän, kun taas pulmapähkinöitä on paljon. Pelattavaa 1-3 pelisessioksi.
Tämä on ehkä tähän mennessä Raggin toiseksi paras työ Death Frost Doomin jälkeen noin omasta mielestäni. Seikkailun kirjallinen genre ei ole aivan yhtä tyylipuhdasta metallia kuin DFD:ssa, mutta saan siitä kyllä irti mukavia viboja: perinteistä ansavetoista luolastoa on aina vaikeaa perustella pelifiktiossa mitenkään uskottavasti, mutta tässä tapauksessa tykkään seikkailun keskiössä olevasta katkerasta ansamestarista ja tämän palvomasta kieroutuneesta "pyhimyksestä" - pystyn hyvin näkemään tämän seikkailun sellaisessa järkevämmässäkin fantasiamaailmassa, kun luolaston järjettömyyttä ja tiettyä luonnottomuutta vain korostetaan riittävästi. Mukava kontrasti ympäröivään arkitodellisuuteen nähden, ikäänkuin, ja nostaa luolaston rakentaneen ansamestarin tietynlaiseen myyttiseen asemaan kampanjassa, mihin seikkailukin itseasiassa viittaa.
Juoni on näiden old school -moduleiden tyypilliseen tapaan varsin kevyt, kyse on hylätyn majatalon alle rakennetusta luolastosta, jonka nimenomainen tarkoitus on kostaa seikkailijain ammattikunnalle majatalon pitäjän tyttären julma kohtalo. Pelaajahahmot sitten päätyvät tonkimaan majataloa ja sen alisia käytäviä syystä tai toisesta, varmaankin ahneuttaan. Kyse on paikkavetoisesta seikkailusta, eli on viime kädessä pj:n ongelma, että miten ja miksi hahmot päätyvät luolastoon.
Täytyy todeta, että roolipelaajien joukossa on varmasti paljon väkeä, joka ei tykkää tästäkään seikkailusta filosofisesti. Tämä on varsin epäreilu, ja pelaajahahmoja varmasti kuolee. Tapahtumat voivat olla jännittäviä tai sitten eivät, eikä tätä oikeastaan ratkaise muu kuin pelaajien kyky edetä nopeasti ja tarkoitushakuisesti; jos seurueella on taipumusta nyhertää, niin ainoa tapa tämän tyyppisen seikkailun onnistuneeseen peluuttamiseen on pj:ltä tuleva jatkuva opastus, mikä voi helposti viedä pohjan tällaiselta haasteseikkailulta. Jos kuitenkin epäreiluus ei pelota, seurue ei kaipaa syvällistä etukäteen suunniteltua juonta ja vaarallinen luolastoseikkailu kiinnostaa, niin tämä on varsin oiva ja melko tunnelmallinen vaihtoehto siinä suhteessa.
Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.
Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.