How to Host a Dungeon

Tony Dowler

Käytännössä How to Host a Dungeonin toiminta on yksinkertaista: aloitat tekstin alusta, seuraat ohjeita ja lopetat, kun luolastosi on kehittynyt siihen vaiheeseen, johon haluat sen. Peli alkaa aikojen alusta, jolloin luolasto on oikeastaan vain muutama hassu luonnollinen luola - mutta pian tulevat kääpiöt, tai kenties pimentohaltijat, jotka kaivautuvat syvälle aarteiden perässä. Kun kääpiöt kaivautuvat liian syvälle ja heidän sivilisaationsa tuhoutuu (tai pimentohaltiat keräävät liikaa orjia ja orjakapina iskee, mitä ikinä - näitä ehtoja etenemiselle on monenlaisia), alkaa hirviöiden aikakausi, jonka mittaan erilaiset mörköpopulaatiot asuttavat autioituneen maanalaisen luolakompleksin. Hitaasti lisääntyvät mutta järjestäytyneet, nopeasti lisääntyvät, muita metsästävät ja muutenkin erilaiset hirviöt muodostavat ekosysteemin, joka kehittyy odottamattomasti. Samaan aikaan maan päällä ihmisten valtakunnat kehittyvät, lähettäen myös seikkailijoita maan alle ryöstämään aarteita luolaston helpommista notkelmista.

Pelin loppuvaiheissa luolastoon muuttaa asumaan suuri pahuus, tyyliin epäkuollut kuningas joka haluaa orjuuttaa maailman, tai kenties aivoja syövien muukalaisolentojen sivilisaatio. Idea on kuitenkin selvä, HtHaD on vähän kuin ilman tietokonetta pelattu luolastonmanagerointipeli. Idea vaikuttaa alkuun vähän nyrjähtäneeltä, mutta kääpiöiden luolankaivelun seuraaminen on tosiasiassa niin söpöä, että pelin parissa viihtyy vaivatta. Ja lopputuloksena syntyvää luolastoa voi tosiaan käyttää toisessa pelissä, mikä on sekin bonusta.

Käytännön sovelluksesta sanottakoon vielä sen verran, että luolasto tehdään pelissä ihan piirtämällä tavalliselle paperille (tai kenties sopivassa kuvankäsittelyohjelmassa tietokoneella). Aarteita ja hirviöitä merkitään eri värisillä pelimerkeillä. Perspektiivi on sivulta päin, eli aivan konventionaalisia luolastokarttoja peli ei suoraan tuota - esimerkiksi D&D:n näkökulmasta nämä luolastokartat ovat hyviä luolaston kokonaisrakenteen hahmottamiseksi, mutta yksittäisistä huoneista pitää vielä piirtää erikseen ruutupohjainen pohjapiirros taistelukohtauksia varten, jos sellaista harrastaa. Hieno yksityiskohta on läpinäkyvän piirtopaperin käyttämistä luolaston historiallisten vaiheiden kuvaamiseksi - esimerkiksi leivinpaperi sopii tarkoitukseen niin, että alimmaiselle arkille piirretään luonnolliset maanmuodot, toiselle kääpiösivilisaatio, kolmannelle hirviöiden aika ja niin edelleen, niin että myöhemmin pelinjohtajan on helppo tutkia sitä, mitä luolastossa olikaan tuhat vuotta takaperin, ennen kuin hiidet tekivät tästäkin huoneesta tunkion.

Pelin formaatti on sen verran erikoinen, että siitä pari sanaa: How to Host a Dungeon tulee muovikansiossa tukevalle pahville painettuina irtolehtinä, joista kukin käsittelee tiettyä pelin vaihetta. Tämä on varsin lupaava formaatti siinä suhteessa, että peliä on helppo laajentaa lisäämällä lehtiä kansioon. Erilaiset maanalaiset sivilisaatiot ovat esimerkiksi kukin omalla arkillaan, joten väliin on helppo sujauttaa omia tai Tonyn kenties myöhemmin tekemiä laajennuspalikoita. Valmiit luolastot on lisäksi helppo säilöä samaan kansioon, joten ratkaisusta ei voi valittaa.

Kuten sanoin ylempänä, How to Host a Dungeon oli itselleni suurin positiivinen yllätys Genconissa. Pitää melkein aloittaa joku luolastokampanja ihan vain että pääsen soveltamaan hienoja luolastojani johonkin. Suosittelen peliä varauksetta luolastojen ystäville, oli peliporukkaa tahi ei.