Mist-Robed Gate

Shreyas Sampat

Shreyas kutsuu näitä moderneja, ison rahan dramaattisia wuxia-elokuvia kuten Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme nimellä arthouse-wuxia. Tässä pelissä on kyse juuri sen sorttisesta esteettisesti ladatusta visuaalisesta runoudesta. Hahmojen vaatteet, sää, arkkitehtuuri, pienet eleet... kaikki luo osaltaan merkityksiä, jotka purkautuvat fantasianomaisissa taistelukohtauksissa. Vaikea kuvata sanoin, mutta genrestä on vaikeaa erehtyä jos siihen kuuluvia elokuvia on nähnyt.

Teknisen agendansa puolesta MRG muistuttaa melko paljon esimerkiksi zombipeliä: elokuvamittainen tarina tuotetaan vuorotellen raamitetuin kohtauksin, joiden sisältöä rajoitetaan tietyillä säännöillä. Kukin pelaaja ajaa pääasiallisesti yhtä protagonistia. Säännöt riippuvat Mist-Robed Gatessa jossain määrin kevyesti, toisistaan erillisinä. Tärkeimmät toimivat näin:

• Pelaajilla on, elokuvatuottajan tapaan, vain rajattu määrä kuvauspaikkoja ja proppeja, joilla taustoittaa tapahtumia. Näitä kirjataan tyhjiin muistilappuihin pelin kuluessa.
• Hahmot ratkaisevat erimielisyytensä neuvottelemalla veitsen kanssa: aluksi veitsi on pöydällä peitettynä liinalla, mutta pelaajat voivat paljastaa sen, ottaa sen, antaa sitä toisilleen, uhata toisiaan ja viillellä toistensa hahmolomakkeita. Nämä rituaalitoimet vastaavat seurauksia, joista hahmot tarinassa kärsivät erimielisyyden pahetessa ja panosten kohotessa.
• Kasvava jännite purkautuu wirefu-kohtauksessa, joka voi pelastaa hahmot veitsieskalaation väistämättömiltä seurauksilta. Taistelijat kuvailevat taistelukohtauksen visuaalista akrobatiaa ja pieniä eleitä samalla, kun muut pelaajat yleisön ominaisuudessa äänestävät pienillä kivillä, jotka pannaan pussiin. Lopuksi pussista vedetään satunnainen kivi, joka kertoo voittajan.

Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset, mutta ne tarjoavat riittävästi rakennetta. Lisäksi säännöillä on mielenkiintoisia teknisiä seurauksia, erityisesti wirefu-säännöt ovat suorastaan oivaltavat, kun puhe on erikoisesta tanssista, jonka käsittely roolipelin puitteissa on vähintäänkin haasteellista. Shreyas muuttaa taistelun oivaltavasti eräänlaiseksi kilpakerronnaksi, jossa yleisö on aktiivisessa roolissa pienin tavoin, kuten yksinkertaisesti siinä, että taistelu ei voi päättyä ennen kuin viimeinenkin tuomari on antanut äänensä.

Ehkä rohkein osa Mist-Robed Gatea on se, miten suuri osa kirjasesta on varattu erilaiselle oheismateriaalille. Tätä onkin monenlaista:

• Shreyas tarjoaa valmiit säännöt pelin sovittamiseen näytelmäroolipelimuotoon. Tämä versio muistuttaa hieman jeepformia ja vaikuttaa tällaiselle vähemmän larppaavallekin kaverille suorastaan kiintoisalta. Tämä saattaa olla jopa houkuttavampi kuin pöytäpeliversio, niin jouhevasti pelin mekanismit saa nostettua pöydältä laajempaan tilaan.
• Kirja jatkuu pitkällisellä artikkelilla erilaisista teelaaduista ja aasialaisista ruo'ista, jotka sopivat hyvin tunnelmalliseen roolipelisessioon. Ajatuksena tässä on Shreyaksen mukaan tehdä roolipelisessiosta sosiaalisesti mukava tilaisuus, missä tarkoituksessa on hyvä oivaltaa, miten helposti vähälläkin vaivalla voi tarjoilla erilaisia juomia ja ruokia. Keittokirjana tämä on pintaraapaisu (en ole teeihmisiä, mutta selostus vihreistä, mustista, oolong-laaduista jne. oli kyllä sekä tuttu että riittävän asiantunteva), mutta filosofiana kenties kiehtova.
• Shreyas ulkoistaa kirjan laajan filmografian alaa opiskelevalle kaverilleen, joka tekeekin vaikuttavaa työtä: MRG:n filmografia käy läpi kaikki wuxian päätyypit ja niiden klassikkoelokuvat taajasti kommentoiden, joten tämäkään ei ole mitenkään huonoimmasta päästä aloittelijan referenssinä. Olen havaitsevinani (rajatuin pohjatiedoin, huom.) jonkinasteista Amerikka-keskisyyttä elokuvavalinnoissa, mutta tämä anteeksi annettakoon.

Viime kädessä kyse on siitä, että Shreyas ei myy tässä vain sääntöjä, vaan säännöt ovat osa kokonaisvaltaista ohjekirjaa wuxia-pelisession luomiseen. Riippunee voimakkaasti yksilöstä, miten hyödylliseksi tämän lähestymistavan kokee; Mist-Robed Gate on kenties voimakkain yritys tämän vaativan genren vangitsemiseksi roolipelin muotoon, mutta kokonaisuus voi tuntua hajanaiselta jos neuvot pakastettujen porsasnyyttien paistamiseen ja elokuvien vuokraamiseen eivät puhuttele.