Blowback

Elizabeth Shoemaker

Tuo pelin premissi mustalle listalle joutuneista tiedusteluammattilaisista on kuulemma oma pikku genrensä televisiossa; en itse ole nähnyt näitä tv-sarjoja joihin peli perustuu (Burn Notice mainitaan tekstissä useamman kerran), mikä tekee sen ymmärtämisestä hieman haastavaa. Sanonkin heti alkuun tämän ydintuomioni: Blowback on mekaanisesti varsin oivaltava ja ilahduttavan joustava agenttitrilleripeli, joka toimii ainakin minulle paremmin, jos ihan vain dumppaan tämän vaikeasti ymmärrettävän "hahmonne asustavat pikkukaupungissa ja auttavat ihmisiä näiden ongelmien kanssa, koska ovat nyt työttömiä mokattuaan viimeisimmän keikkansa" -setin ja käytän sääntöjä vaikkapa Shadowrunin tai muun vastaavan freelance-agentteja koskevan roolipelin raamina. Pelin säännöt kuitenkin käsittelevät agenttikeikkailua, taustalla porisevan salaseuran puuhia ja agenttihahmojen sosiaalisia ongelmia siviilielämän kanssa; tämä kaikki toimii aivan ongelmitta ilman että minua tarvitsee hämmentää amerikkalaisilla tv-sarjoilla joita en ole nähnyt.

Blowbackissa on paljon jänniä ja omaleimaisia elementtejä (ja kun kuulee, että Vincent Baker on osallistunut kehitystyöhön, niin kädenjäljen huomaa kyllä). Hahmoja luotaessa esimerkiksi kukin pelaaja luo yhden "ammattilaisen" eli agentin ja yhden "siviilin" eli jonkun toisen pelaajan agenttihahmolle läheisen tavallisen ihmisen. Näitä pelataan periaatteessa tandemissa näitä hahmoja ja siviilit ja agentit voivat sotkeutua agenttiseikkailuihin sinänsä sujuvasti ristiin ihan fiktiivisen inspiraation mukaan. Pelin temaattinen fokus onkin pitkälti siinä, miten agenttien seikkailullisen elämän riskit murentavat näiden ihmissuhteita ja tekevät onnellisuudesta varsin vaikeaa.

Mekaanisesti Blowbackin juju on siinä, miten agenttien elämälle ja pelin sisällölle keskeiset keikat on organisoitu; agenttihahmojen muodostama löyhä yhteisö saa episodiluontoisesti keikkaa siviilikontakteiltaan, jotka tarvitsevat agenttien ainutkertaisia pulmanpoistotaitoja. Tällainen keikka jakaantuu aina valmisteluvaiheeseen, toteutusvaiheeseen ja seuraamusvaiheeseen ("blowback", josta peli saa nimensä) vähän dramaturgimaisesti, mutta näiden vaiheiden puitteissa peli etenee hyvin orgaanisesti; olisin itse odottanut tältä suunnittelijalta jäykempää linjaa, mutta tosiasiassa tässä on sellainen kevyen inspiroiva "heitä noppaa kun fiktio sitä edellyttää, käytä tulosta paitsi fiktiiviseen tilanteeseen myös näiden abstraktien poolien säätämiseen" lähestymistapana, mikä sallii pelaajien päästä varsin lähelle tätä agenttielämää. Järjestelmä saavuttaa hyvän tasapainon yksittäisten agenttitoimien käsittelyn ja keikan kokonaisvaltaisten seurausten käsittelyn välillä, mikä on tärkeää pelin kiehtovien elementtien suhteen: pelaajat pystyvät ihan oikeasti vaikuttamaan hahmojensa elämään ja hyvinvointiin kehittämällä sen nokkelammanpuoleisen suunnitelman ohjustukikohtaan murtautumiseen, mutta tästä huolimatta peli ei hyydy hyper-realistisiin aselistoihin ja muihin proseduraalisiin kompastuskiviin, jotka tekevät tavallisesti tämän genren pelaamisesta sellaista tervanjuontia. Erityisen nätti oivallus on, miten pelinjohtajan ohjastamien pahisten toiminta on toteutettu: sen jälkeen, kun pelaajat ovat keikan valmisteluosiossa kehittäneet suunnitelmansa ja heitelleet mitä nopanheittoja se nyt inspiroikaan (tiedustelua, asiapaperiväärennöksiä, ansoittamista, mitä ikinä), pelinjohtaja ottaa oman resurssipoolinsa ja muodostaa pahisten vastasuunnitelman käyttäen hyväkseen vain niitä tietoja, jotka pahiksilla faktuaalisesti on pelaajahahmotiimin muodostamasta uhasta. On varsin vinkeää, että peli toimii huolimatta siitä, että pelinjohtajaa ohjastetaan ehdoin tahdoin rakentamaan vastapuolen "puolustus" tavalla, joka voi osoittautua täysin hyödyttömäksi agenttien offensiiviin nähden.

Pelin kampanjakaari koskee agenttihahmojen taustalla olevaa tiedusteluorganisaatiota riivaavaa salaliittoa, joka on syyllinen hahmojen nykyiseen alennustilaan. Tämä on tällaista keskipitkää kampanjasettiä parhaimmillaan tämä peli, eli sellainen 5-10 sessiota varmaankin.

Kaikkiaan Blowbackia on helppo suositella, se on mekaanisesti sen verran vankasti rakennettu ja aihe on jännä, jos en ihan saakaan kiinni tuon pelin oletusskenaarion yksityiskohdista. Ainoa kysymysmerkki omasta puolestani on pelin hinta, joka on piirun kalliinpuoleinen pelin mittakaavaan nähden. Syy tähän on sinänsä selvä, nimittäin sääntökirjan täysvärisyys. Itse olisin ehdottomasti pudottanut viidenneksen hinnasta pois ja tehnyt suosiolla mustavalkean kirjasen, ei värillisyys tälle oikeastaan anna mitään. Tämän hinnoittelumokan takia en tyrkyttäisi tätä peliä ihan summassa kaikille roolipelaajille; osta, mutta vain jos diggaat nimenomaan tästä modernista agenttiseikkailutrilleristä genrenä.